Hiroshima 75 - me muistamme

Puheeni 6.8.2020 Raumalla Kanalin Venetsialaisportailla.

Hyvät ystävät, raumalaiset ja kauempaa tulleet!

Rauhanmarssit kuuluivat omaan nuoruuteeni. Silloin suurvaltojen kilpavarustelu oli paisunut järjettömiin mittoihin. Ydinkärkiä odotti siiloissaan moninkertainen määrä koko maailman tuhoamiseen.

Halusimme rauhanmarsseilla näyttää, ettemme hyväksy tulevaisuutemme tuhoamista. Samat tunteet ovat saaneet nykyiset nuoret kaduille ilmastonmuutoksen takia. Me vanhemmatkin olemme huolissamme: Millaisen maapallon jätämme lapsillemme ja heidän lapsilleen?

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdään tutkimustyötä. Joka päivä tietämyksemme sen etenemisestä ja vaikutuksista lisääntyy. Luonnontieteiden lisäksi on tärkeää oppia ihmiskunnan historiasta, etenkin sen kaikkein synkimmistä hetkistä.

 

Olemme tänään kokoontuneet muistamaan Hiroshiman ydinpommin uhreja. Tasan 75 vuotta sitten uraani-235:llä ladattu pommi pudotettiin tähän japanilaiseen teollisuuskaupunkiin.

Vastaavanlaista jättipommia ei ollut koskaan kokeiltu, mutta ilmeisesti se toimi odotetusti. Se tuhosi 90 prosenttia Hiroshimasta ja surmasi noin 75 000 ihmistä välittömästi.

Suurin osa pommin uhreista oli siviilejä. Säteilyn ja vammojen seurauksena Hiroshiman kokonaisuhrimäärä nousi muutamassa vuodessa 200 000:een.

Hiroshiman pommia ja sitä kolmen päivän kuluttua seurannutta Nagasakin pommia on selitetty välttämättöminä, jopa taloudellisina keinoina maailmansodan päättämiseen.

Samaa selitystä ihmisen tekemille joukkotuhojen välttämättömyydestä oli käytetty Euroopassa jo aiemmin:

Itäsaksalaisen Dresdenin kaupunki oli pakko pommittaa tulipätsiksi helmikuussa 1945. Uhrimäärästä kiistellään, sillä kymmenet tuhannet ihmiset paloivat kirjaimellisesti tuhkaksi. Lämpötila kaupungissa nousi jopa tuhanteen celsiusasteeseen. Jo kahdeksan vuotta aikaisemmin, 2. maailmansodan aattona, Baskimaan Guernicaa oli ollut pakko pommittaa, jotta Espanjan sisällissota saataisiin päättymään.

Historia opettaa, että ihmisen henki on halpa, kun ratkaistaan isoja ongelmia ja testataan uusia joukkotuhoaseita.

 

Ilmastonmuutos tuo uusia isoja asioita ratkaistavaksemme. Muuttoliike lisääntyy, kun luonnonkatastrofit pakottavat ihmiset lähtemään kotoaan. Fossiilisten polttoaineiden sijasta maailmanpolitiikan kiistakapuloiksi nousevat puhdas vesi ja akkumetallit.

Näitä ongelmia meidän pitää pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti. Emme saa unohtaa Hiroshiman ja muiden joukkotuhojen uhreja. Emme saa hyväksyä selitystä, että tappaminen koskaan olisi ainoa mahdollinen ratkaisu.

Vaikka 75 vuotta sitten Hiroshimassa pääsi valloilleen ihmisen luoma helvetti, kaupungin elämä ei päättynyt siihen.

Jälleenrakennettu Hiroshima on rauhallinen miljoonakaupunki, esimerkki ihmisen sinnikkyydestä ja uskosta parempaan.

Mitä yhteistä Raumalla ja Hiroshimalla on? Unescon maailmanperintöluettelo. Hiroshiman pommituksessa vaatimaton tiilestä rakennettu näyttelyhalli jäi pystyyn, vaikka rakennukset sen ympäriltä sortuivat. Siitä tuli rauhanmuistomerkki, joka merkittiin maailmanperintöluetteloon 1996. Rauniotalon luurankomainen atomikupoli on pysäyttävä näky.

Hiroshiman rauhanpuistossa on myös lasten muistomerkki, johon tuodaan paperista taiteltuja kurkia.

Vanhan uskomuksen mukaan toive toteutuu, jos taittelee tuhat lintua. Näitä siroja kurkia askarrellaan usein maailmanrauhaa toivoen.

Toivomisen lisäksi tarvitaan työtä rauhan puolesta ja sitä, ettemme koskaan unohda.