Punavihreemuija

Puheeni 6.8.2020 Raumalla Kanalin Venetsialaisportailla. Hyvät ystävät, raumalaiset ja kauempaa tulleet! Rauhanmarssit kuuluivat omaan nuoruuteeni. Silloin suurvaltojen kilpavarustelu oli paisunut järjettömiin mittoihin. Ydinkärkiä odotti siiloissaan moninkertainen määrä koko maailman tuhoamiseen. Halusimme rauhanmarsseilla näyttää, ettemme hyväksy tulevaisuutemme tuhoamista. Samat tunteet ovat saaneet nykyiset nuoret kaduille ilmastonmuutoksen takia. Me vanhemmatkin olemme huolissamme: Millaisen maapallon jätämme lapsillemme ja heidän lapsilleen? Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdään tutkimustyötä. Joka päivä tietämyksemme sen etenemisestä ja vaikutuksista lisääntyy. Luonnontieteiden lisäksi on tärkeää oppia ihmiskunnan historiasta, etenkin sen kaikkein synkimmistä hetkistä.   Olemme tänään kokoontuneet muistamaan Hiroshiman ydinpommin uhreja. Tasan 75 vuotta sitten uraani-235:llä ladattu pommi pudotettiin tähän japanilaiseen teollisuuskaupunkiin. Vastaavanlaista jät

Lähes vuosi sitten jouduin tekemään raskaan päätöksen, koska halusin jatkaa kuntapolitiikkaa Raumalla. Oli muutettava toimintaympäristöä.  Palasin Vasemmistoliittoon , joka edeltäjineen kuuluu vahvasti omaan ja sukuni historiaan.  Tulin syksyllä 2019 kunnallisjärjestön kokouksiin puhumaan hiukan politiikkaa. Torilla kävimme joulukuussa tarjoamassa raumalaisille glögiä. Tapasin vanhoja tuttuja ja löysin uusia. Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa. Tein jäsenhakemuksen. Tuntui, että olin palannut kotiin. Millaista siellä Vihreissä sitten oli? Sain kevään 2017 kuntavaaleissa 70 ääntä. Muutaman kuukauden jäsenyyden jälkeen olin Tampereen puoluekokouksessa naisjärjestön varaedustaja. Vantaalla ja Porissa olin jo äänivaltainen puoluekokousedustaja.  Porin puoluekokouksessa, tutussa Agora-salissa, pidin eroa ennustaneen linjapuheeni. Kaiken olennaisen saa mahtumaan kahden minuutin puheenvuoroon. Julkaisin puheen podcastina. Tampereella Sampolan salissa väki lauloi Ultra Bran kappaleita